Kiuruveden kirpparilla rovelsin pikkuromujen laatikosta pyrstötähtikuvioisen piparimuotin. Kotimatkalla hypistelin sitä ja sähköinen ajatus sävähti lävitseni: viikon päästä lähden Jerusalemiin, jonka taivaalla pyrstötähti johdatti parituhatta vuotta sitten itämaan tähtitieteilijät Kuningasta katsomaan. Tähän asti matkaan liittyvät ajatukset eivät ole konkretisoituneet mielessäni (paitsi pankissa matkaa maksaessa). Nyt on lähtö lähellä, ja kasseja on pakattava, uusi uimapuku ostettava ja passi etsittävä.


Viikko ennen matkaa: oikea hetki perehtyä Jerusalem-syndroomaan. Kolmen uskonnon pyhässä kaupungissa turistille saattaa naksahtaa profeettavaihde päälle. Hän kietoo hotellin lakanan kaavukseen ja väittää olevansa Messias tai Maria. Jerusalemin luonne pyhänä historiallisena kaupunkina vaikuttaa joihinkin kristittyihin ja juutalaisiin.Aiheeseen perehtynyt tohtori Jair Barell, psykiatrian ylilääkäri Jerusalemissa, on alan auktoriteetti, sillä hän on hoitanut näitä tapauksia vuosien ajan. Barell ja hänen kollegansa jaottelevat tapaukset kolmeen ryhmään.

Ensimmäisen ryhmän edustajat ovat olleen psykiatrisessa hoidossa jo ennen matkaansa. He tulevat kaupunkiin vakuuttuneina siitä, että heillä on jokin tehtävä täytettävänä. Tämän ryhmän edustajat saattavat tarvita hoitoa matkansa jälkeen – tai jo paikan päällä.

Toisen ryhmän tee-se-itse-profeetat ovat joskus poteneet mielenterveysongelmia, mutta heitä ei pidetä mielisairaina. He samastuvat johonkin Raamatun henkilöön tai johonkin uskonnolliseen ajatukseen.Yleensä he tokeentuvat oireistaan kanssamatkustajiensa avustuksella.

Kolmannen ryhmän – light-mallin – edustajat eivät ole ainakaan päällisin puolin poteneet ongelmia ennen matkaa. Heillä on kuitenkin suuret odotukset matkalta, ja kaupungin nykyaikaisuus ja maallisuus saa heidät tolaltaan. Siksipä he alkavat esittää uskonnollisia lauluja kadunkulmissa ja kehottavat ohikulkijoita moraaliseen parannukseen. Yleensä oireet menevät ohi, ja matkalaiset palaavat kotiinsa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Samantapaista oireilua esiintyy turisteilla Firenzessä; he hurmoituvat kaupunkien taideaarteista. Siellä taudista käytetään ranskalaisen kirjailijan mukaan annettua nimeä Stendhall-oireyhtymä. Taidehuimaus...

 

Reilut kymmenen vuotta sitten televisiossa nähdyssä Jerusalem-elokuvassa, joka on tehty Selma Lagerlöfin romaanin pohjalta, taalainmaalaiset köyhän kylän asukkaat päättävät lähteä hyvin houkuteltuina Jerusalemiin. Heillä oli niin suuret odotukset pyhästä kultakaupungista, jossa ihmiset asuvat kultapalatseissa ja kävelevät kultaisilla kaduilla valkeissa vaatteissa, että kaupungin portilla nähdyt kerjäläiset olivat heille kova isku päin unelmia. Aivan kaupungin porteilla kuoleva romaanihahmo kertakaikkiaan kieltäytyy uskomasta näkemäänsä.

Kehen tauti iskee? Barellin mukaan suurimmassa vaarassa ovat ääriuskonnollisista perheistä tulevat protestantit, jotka keskittyvät Raamatun maailmaan.
No niin, siinä sitä ollaan. Tulen protestanttisesta kristinuskon sukuhaarasta mutta onneksi en ääriuskonnollisesta perheestä. Vai lasketaanko sellaiseksi se, että lapsena luin mieluusti Vanhan testamentin sananlaskuja ja leikin joulun ajan tapahtumia pientä ”Jeesusvauvaa” (= itse tehtyä räsynukkea) kanniskellen? Matkaviikko näyttää. Lempisarjakuvani Simpsonien perheenisä Homerkin kilahti.

(Jerusalem-syndroomasta kirjoittaa Semy Kahan kirjassaan Ikkuna Jerusalemiin)