”Valtio ei ole vain sitä, mitä se tekee. Valtio on myös sitä, mitä se suvaitsee”. Nämä lauseet tekstittivät kuvaa, jossa väkijoukko kohottaa kätensä natsitervehdykseen. Olen kääntänyt selkäni seinällä roikkuvalle viiksekkään valtiomiehen kuvalle, mutta kovaäänisistä kaikuvia saksankielisiä sotilaskomentoja en pääse pakoon. Hitlerin kuvan näkeminen ei ole missään paikassa tuntunut niin irvokkaalta kuin Yad Vashemissa, Vainojen museossa keskellä Jerusalemia.

Olen juuri kävellyt Yad Vashemin puistikossa Johanneksen leipäpuiden varjossa. Puita on istutettu ”oikeamielisten” muistolle – ihmisille, jotka auttoivat juutalaisia toisen maailmansodan melskeissä, oman henkensä riskeeraten. Oscar Schindlerille – juutalaisia pelastaneelle teollisuusmiehelle – omistettu puu on jo melkein maasta lähtien kaksihaarainen. Luulen keksineeni syyn: Schindler joutui elämään kaksoiselämää. Hän oli natsimielinen ja veljeili natsien kanssa. Samalla hän pestasi yritykseensä juutalaisia ja samalla pelasti heidät keskitysleiriltä. Ilman natseille kumartelua se ei olisi onnistunut. Siunattu kaksinaamaisuus?

Yad Vashemin kukkulalla on rakennus, jonka lattiaan on kirjoitettu suurimpien keskitysleirien nimet. Auscwitzin nimilaatan alle on tuotu juutalaisten tuhkaa Auscwitzin keskitysleiristä. Tuoreet kukkaset hehkuvat muistohuoneessa.

Muutaman askelen päässä on pieni rakennus, joka on omistettu vainoissa kuolleiden juutalaislasten muistolle. Rakennuksen läpi pääsee kulkemaan kapeaa käytävää pitkin; kaiteesta kannattaa pitää kiinni, sillä huone on hämärä. Sitä valaisee vain muutama kynttilä, joiden valon lukuisat peilit moninkertaistavat, niin että ne näyttävät taivaan tähdiltä. Matala ja kiihkoton naisääni lukee vainoissa kuolleiden lapsien nimiä ja ikiä. Jos haluat kuulla ne kaikki, saat jähmettyä rakennukseen vuorokaudeksi, kertoo opas.

Varsinainen museo on arkkitehtuuriltaan ahdistavan sokkeloinen. Kuvat, dokumentit ja esineet kertovat elämästä keskitysleirissä. Yhden huoneen lattialle on rakennettu ratakiskot mallaamaan kiskoja, joita pitkin kuolemanjunat veivät ihmislastejaan. Arbeit macht frei -kaariportin kautta pitää sinun kävelemän, jos ulos täältä mielit.
Ja vihdoin ulkona – olen kävellyt museon läpi loivaksi ylämäeksi rakennettua käytävää ja astun auringonpaisteesen kuin tulevaisuuteen purjehtivan laivan keulakannelle.

Yad Vashem: annan teille nimen ja muiston. ”Heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä” (Jesaja 56)

Yad Vashemin tuloportin suuressa kaaressa on hepreankielistä kirjoitusta. Opas: mitä siinä lukee?
- Minä nostan teidät maasta ja annan uuden hengen, oppaamme suomentaa.