Ilmastoitu bussi etenee kapeita ja ruuhkaisia katuja Jerusalemista Betlehemiin. Tiekylteissä vilisee uutisista tuttuja nimiä: Nablus, Ramallah... Vastaan tulee poikajoukko, josta joku näyttää meille voitonmerkkiä. Kohta näkyy muuri, jota juutalaiset kutsuvat turvamuuriksi, sen toisella puolella asuvat arabit apartheid-muuriksi. Tulemme tarkastuspisteen kautta Betlehemiin, arabialueelle.

Asutus tihenee, kadut ovat mutkaiset ja mäkiset. Talon seinässä roikkuu englanninkielinen tervetulotoivotus: Tervetuloa Betlehemiin! Toivotamme sinut tervetulleeksi, kuten toivotimme Rauhanruhtinaankin. Rukoile Palestiinan vapauden puolesta.
Viereisen talon seinään on taivuteltu jouluvalot kolmen kamelin muotoon. Ja nykyään täällä näyttää olevan sijaa majatalossa, todistaa hotellin nimi: Pyhän Perheen hotelli.
Tuskin ehdimme bussista ulos, kun ensimmäiset kaupustelijat äkkäävät meidät. He heiluttelevat euron vesipulloja, kympin tai parinkympin euron kamelikuvioituja laukkuja, lippiksiä, kaulakoruja. Aika äkkiä turisti huomaa, että on viisainta pysytellä tiiviisti oppaan kintereillä ja katsoa vain jalkoihinsa – katse kaupustelijan silmiin kun taitaa olla jo ostopäätös?

Vielä pienoinen ylämäki ja kaupustelijoiden ruuhka. He ovat tunnistaneet meidät suomalaisiksi ja tervehtivät kuuluvalla äänellä hihkaisemalla suomeksi ”Ei ole rahaa” tai ”Rahat loppu”.

Kirkko! Ei kaupustelijoita! Olemme niin pyhällä maalla, että perimätiedon mukaan täällä sijaitsee Jeesuksen syntymäluola. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen siitä tuli juutalaiskristityille tärkeä paikka, jossa he kävivät rukoilemassa. Vuonna 155 jKr paikalle osui ensimmäinen pyhiinvaeltaja Euroopasta Saksasta.

Rooman keisari Hadrianus halusi häpäistä paikan ja rakennutti niille sijoille Venuksen alttarin. Vuonna 325 Bysantin keisarinna Helena tuli paikalle, käski purkaa alttarin ja rakentaa siihen katedraalin. Se valmistuikin vuonna 330 ja on maailman vanhin säilynyt kirkko.
Syntymäkirkko on kokenut kohtalon kolhuja. Nyt se on jaettu kolmen suuren kirkkokunnan kesken. Vanhin osa kirkkoa kuuluu kreikkalaiskatolisille, roomalaiskatoliset hallinnoivat Pyhän Katrinan kirkkoa ja armenialaiset omaa kirkkoa ja luostaria. Arvoisat kirkkojen pyhät isät saattavat joskus äityä nyrkkitappeluun jonkun arvovaltaseikan takia – ja siksi kirkon avain onkin erään muslimin hallussa.
Jeesuksen syntymäluola on kirkon lattian alla. Sinne pääsee, jos jaksaa odottaa. Paikalle tulleet koptikristityt näyttävät jaksavan – he asettuvat kärsivälliseen pitkään jonoon riisuttuaan ensin kengät kasaksi kirkon lattialle. Ruuhka tässä kirkkorykelmässä on valtava.

Kirkkokäynnin jälkeen turisti onkin jo aivan heltynyt, kun hänet viedään matkamuistomyymälään. Tosin ensin pitää kävellä läpi kaupustelijoiden muurin: Ei oo rahaa! Rahat loppu!
Matkamuistomyymälässä on oliivipuusta kaiverrettuja seimihahmoja ja pieniä kuusenkoristeita, jotka esittävät pyhää perhettä tai kolme tietäjää kameleineen. Taidokkaiden matkamuistojen valmistus on arabikristityille merkittävä tulonlähde, joka uhkaa tyrehtyä aina kun olot maassa ovat epävakaat ja turistit eivät uskalla tulla. Matkamuistoja on tehty oliivipuusta ja helmiäisestä ainakin 1500-luvulta lähtien.

Rauhaan ja hiljaisuuteen täällä on turha pitkäksi aikaa tuudittautua. Kirkot, joissa vuosisatojen ihmiskohtalot ja pyhät ja auliit rukoukset ovat kaikuneet, ovat rauhan keidas, mutta niihin ei voi jäädä.
Tulemme Betlehemiä saartavalle muurille. Tällä puolella siihen on kirjoitettu poliittisia kannanottoja. Israel – the State of Evil (Israel, pahan valtakunta) – Israel, tekopyhä valtio. Muuriin piirretty Juudan leijona on saanut kylkeensä dollarin kuvan, ja tiukkailmeisen palestiinalaisnaisen kuvaa tekstittää lause: To exist is to resist – olemassaolo on vastarintaa.
Turisti näkee sen, mitä hänelle näytetään. Näyttämättäkin näkee, että Rauhanruhtinaalle olisi töitä. Ja kaikille rauhantekijöille.